Siikaongelleko, nyt jo?


Siian pohjaonginta on kalastusmuoto, joka sopii ihan kaikille! Se on kevättalven suosittu harraste, jonka hyvät saaliit houkuttavat kalastavaa kansaa rannoille heti jäiden lähdettyä.
Tänä vuonna siianongitakausi taitaa aikaistua, vai mitä luulette? Ainakin täällä Etelä-Suomessa talvi on ollut ihmeen lämmin ja vähäluminen.
Hyvä, kun on edes pilkille päästy...

Siianonginta on rentoa puuhaa, mikä ei vaadi kalliita välineitä tai suuria investointeja. Siikaongelle voi lähteä ihan yksikseen tai kaverin tai perheen kanssa. Perheen pienimmätkin voi mieluusti ottaa mukaan rauhallisen kalastelun ja kivan retkipäivän merkeissä. Toki halutessaan siikaa voi onkia vähän aktiivisemminkin... hissuttelut sikseen!
Joka tapauksessa, on hienoa että tämäkin kalastusmuoto kerää ihmisiä ulos harrastamaan ja nauttimaan luonnosta kukin tavallaan.

Blogikuvat/20190420_174735.jpg | 264kb | 600x800

Tässä kerromme siianonginnasta yli viisikymppisen naisen näkökulmasta. Ehkä joku ottaa tästä koppia ja lähtee myös kokeilemaan?

"Pikkuhiljaa alkaa olemaan taas se aika, kun saa lähteä hermoja lepuuttamaan siikaongelle. Siian pohjaonginta on todellakin lepoa mielelle ja irtautumista arjen kiireestä ja stressistä.
Joka kevät suuntaan mieheni kanssa Suomen kauniisiin saaristomaisemiin mielessä upea luonto, meren äänet, lintujen laulu ja tietenkin nuo ihanan maistuvat hopeakyljet : siiat!
Jos vielä sattuu hieno sää kohdalle, se on kuin täyspotti. Muuta ei tarvita!


Mukaan reissuun lähtee siianongintavälineet: vapa, kela, vapateline, siimaa, tapsit, painot, leikarit, siikakellot ja tietenkin onkimadot.
Mukaan kannattaa pakata myös koukunirroitin, sillä yleensä siika nielee koukun niin syvälle, että se on parasta irroittaa koukunirroittajalla. Eipä sitten tule aiheutettua kalalle turhaa kärsimystä, tai itselle haaveria koukun kanssa.
Matoja otamme mukaan aina vähän reilummin, siikaongella niitä nimittäin kuluu. Tavallisten onkimatojen lisäksi otamme fluoresoivan vihreiksi värjättyjä BrightBait -matoja. Vihreä mato tuntuu houkuttavan siikaa hyvin, ja käsittääkseni siika luontaisestikin syö jonkunlaista vihreää matoa (mikähän mahtoi olla nimeltään?!).
Kaikenkaikkiaan reissuun mukaan lähtevä välineistö ei kummosia vaadi tai maksa. Samoilla välineillä ongitaan useat vuodet, välillä varastoja täydentäen kuluvien kamppeiden osalta. Ja toki syötit aina tuoreina.

Kun tavarat ovat kasassa, suuntaamme sinne rannalle etsimään hyvää onkipaikkaa. Viritämme vavat toimintakuntoon, laitamme syötit paikoilleen ja sitten vain heitto ja molskahdus, kun paino lentää veteen. Siellä se matonen houkuttelee ohi uiskentelevaa siikaa... tosin siikahan ei ui ohi - ainakaan minun kalareissullani!
Pian siikakello kilahtaa ja vapa värähtelee. Kiinni on! Jess!

Tällaisissa merkeissä kuluu mukava päivä kalastellen, mielellään samalla kevätauringosta nauttien. Pientä jännitystä on koko ajan ilmassa, niin ei pääse tylsistymään.
Ihanan päivän päätteeksi valmistamme maistuvan aterian tuoreesta siiasta voissa pannulla paistaen ja osa menee tietenkin savustuspönttöön. Ai että... kyllä te tiedätte! Ja jos ette, on aika ottaa selvää.

Loppukaneettina mainittakoon, että unikin maistuu tällaisen ulkona vietetyn päivän jälkeen erityisen hyvin."

-Kalamummu 56v

Blogikuvat/20190420_121509.jpg | 224kb | 800x537 



loading...